C-vitamiini on vesiliukoinen, ihmiselle välttämätön vitamiini, joka osallistuu moniin entsymaattisiin reaktioihin ihmiselimistössä. Esimerkiksi kaikkien sidekudosten hyvinvointi on riippuvaista kollageeninmuodostuksesta, jossa C-vitamiinilla on keskeinen rooli. C-vitamiinin hyviä lähteitä ovat ruusunmarjat, sitrushedelmät, chilit, guavat, paprikat, nokkoset, mustaherukat sekä parsa- ja lehtikaalit.
Turvallisuutaso A+
Turvallista
C-vitamiini on turvallista. Kuitenkin huomattavan suuria määriä otettaessa on mahdollista saada vatsavaivoja: pahoinvointia, oksentamista, närästystä, vatsakramppeja ja mahdollisesti myös päänsärkyä. Mitä enemmän C-vitamiinia käytetään (erityisesti tyhjään vatsaan), sitä todennäköisempää on saada sivuoireita.
C-vitamiinin yliannostus?
Hathcock ym. (2005) toteavat, että C-vitamiinin turvallisuus on analysoitu moneen kertaan, ja alle 2 gramman annoksilla C-vitamiini on todettu useaan kertaan turvalliseksi.
C-vitamiinista on käytännössä mahdotonta saada yliannostusta. Ihmiselimistö pitää veriplasman C-vitamiinitasot tiukasti kontrolloituna riippumatta siitä, paljonko suun kautta otetaan C-vitamiinia. Veriplasman huippupitoisuus on noin 200 µM/l ja pidempään pysyvä pitoisuus korkeimmillaan noin 70–85 µM/l (Levine ym. 1996, Lindblad ym. 2013). Arvot eivät juuri nouse näiden arvojen yli, vaikka otettaisiin suurempia annoksia.
C-vitamiinin saannin suurin turvallinen saanti on Suomessa määritelty arvoon 1000 mg/vrk. Suuret C-vitamiiniannokset voivat aiheuttaa ruuansulatusongelmia ja ripulia, erityisesti, jos ne otetaan tyhjään vatsaan. Askorbiinihapon LD50 annos, joka tappaa 50 % kokeeseen osallistuneista, on rotilla 11,9 g/painokilo. Ihmisen ei ole helppoa edes saada tällaisia määriä, koska tämä tarkoittaisi 70-kiloisella miehellä yli 800 grammaa; samoin ei ole varmaa, toimiiko elimistö tässä suhteessa samalla tavalla ihmisillä ja rotilla. Hiirillä annos on tosin hieman pienempi eli 3367 mg/kg; 70-kiloisella miehellä tämä vastaisi reilua 230 gramman kerta-annosta. Kyse ei siis tällöinkään ole erityisen pienestä määrästä.
C-vitamiini ja vatsavaivat
Suurten C-vitamiinimäärien nauttiminen on Michelsin & Frein (2013) mukaan ajoittain yhdistetty ihottumaan, närästykseen, pahoinvointiin ja ripuliin. Tutkijat kuitenkin pohtivat, paljonko kyseessä on tablettien koostumus ja paljonko ylenmääräisen C-vitamiinin saaminen lyhyen ajan sisällä.
Ennen suurien C-vitamiinimäärien ottamista on hyvä kokeilla, miten suuria määriä vatsa kestää. Ei ole tavatonta, että esimerkiksi 1 g C-vitamiinitabletin ottaminen tyhjään vatsaan voi aiheuttaa vatsavaivoja.
C-vitamiini ja syöpä
Antioksidanttien kohdalla puhutaan antioksidanttiparadoksista: oksidatiivinen stressi eli happirasitus on suuri tekijä monen sairauden, esim. syövän, taustalla, mutta kuitenkaan oksidatiivista stressiä vähentävät aineet eivät aina suojaa näiltä sairauksilta. Joissakin tapauksissa jotkut antioksidantit (kuten E-vitamiinit) altistavat ylen määrin saatuina syövälle.
Tämän hetken tutkimusnäytön perusteella voidaan sanoa, että suuremmissakin määrissä saatu C-vitamiini ei lisää syövän riskiä ihmisillä. Samoin on jonkin verran näyttöä siitä, että C-vitamiini voisi ehkäistä syöpää, mutta uusia tutkimuksia tarvitaan huomattavasti enemmän. Myös jo olemassa olevan syövän hoidossa C-vitamiinin mahdollisuudet vaativat lisätutkimuksia.
Ks. artikkeli “C-vitamiini ja syöpä: ei syytä pelkoon, mutta onko toivoon?“
C-vitamiini ja munuaiskivet
C-vitamiinin ja munuaiskivien yhteydestä on keskusteltu pitkään. Vielä reilu vuosikymmenen sitten näytti, että yhteyttä ei ole, mutta suurten kohorttitutkimusten perusteella on alkanut näyttää siltä, että miehillä suuret C-vitamiinimäärät lisäävät munuaiskivien esiintymistä. Naisilla tätä samaa yhteyttä ei ole havaittu. Miesten ei siis tulisi käyttää yli 1000 mg C-vitamiinimääriä pysyvästi.
Ks. artikkeli “Suuret C-vitamiinimäärät ja munuaiskivet“
C-vitamiini ja diabetes
Ajoittain esiintyy kommentteja, että C-vitamiinin suurempi saanti olisi diabeettisilla, menopaussin ylittäneillä naisilla yhteydessä suurempaan sydänsairauskuolleisuuteen. Ajatus ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä näin havaittiin Leen ym. (2004) diabeetikkojen kohorttitutkimuksessa. Kuitenkaan Hathcock ym. (2005) eivät näe, että yhteys olisi kovin selvä. Esimerkiksi Mayers-Davis ym. (1997) eivät havainneet C-vitamiinin saannin ja sydänkohtauksen välillä yhteyttä diabeetikoilla. Samoin monissa muissa tutkimuksissa on havaittu, että elimistön parempi C-vitamiinitaso on yhteydessä vähäisempiin sydämen toiminnan häiriöihin. Esimerkiksi suomalainen Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study havaitsi, että C-vitamiinin puutoksesta kärsivillä (plasman C-vitamiinitasot alle 11,4 µmol/L) oli 350 % suurempi mahdollisuus saada sydäninfarkti (Nyyssönen ym. 1997; toisaalta C-vitamiinin puutoksesta kärsivät polttivat enemmän tupakkaa, olivat alhaisemmasta sosioekonomisesta luokasta, käyttivät enemmän alkoholia, saivat vähemmän rautaa ruuasta ja heillä oli korkeampi verenpaine). Samoin 19 946 koehenkilöä käsittävässä kohorttitutkimuksessa seurattavat jaettiin viiteen ryhmään veriplasman C-vitamiinin perusteella. Neljän vuoden seurannan tuloksena havaittiin, että korkeampi veriplasman C-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä vähäisempään sydämen vajaatoimintaan, kokonaiskuolleisuuteen, sepelvaltimotautikuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonisairauskuolleisuuteen (Pfister ym. 2011). Hathcock kumppaneineen totesi, että kohorttitutkimukset ovat antaneet erilaisia tuloksia, mutta ainakin on suhteellisen hyvin osoitettu, että veren alhaiset C-vitamiinipitoisuudet nostavat sydänsairauksien riskiä.
Kaikki muutkaan eivät pidä C-vitamiinin saannin ja diabeteksen yhdistelmää vaarallisena. Esimerkiksi Amerikan sydänyhdistyksen (the American Heart Association) ja Amerikan diabetesyhdistyksen (the American Diabetes Association) yhteisessä julkilausumassa vuodelta 2015 (Fox ym. 2015) ei esimerkiksi käsitellä ollenkaan C-vitamiinia, ja ainoa, ylimalkainen viittaus on ”antioksidanttisiin vitamiineihin”, joista kommentoidaan, että niitä on tutkittu pääasiassa terveillä, ja heillä nämä ilmeisesti ovat vähentäneet sydänoireiden määrää; siitä huolimatta ei ole tutkimuksia, jotka vielä tarjoaisivat selkeää tietoa diabeetikoille.
C-vitamiini ja B12-vitamiini
Michels & Frei (2013) kommentoivat, että satunnaisen evidenssin perusteella suuret C-vitamiiniannokset on yhdistetty B12-vitamiinin määrän vähentymiseen elimistössä; kuitenkaan tätä tilaa ei ole missään vaiheessa dokumentoitu kliinisesti. Myös Hathcock ym. (2005) toteavat, että katsausten mukaan C-vitamiini ei vähennä B12-vitamiinin pitoisuuksia.
C-vitamiini ja veren rautapitoisuus
Joidenkin harvinaisempien sairauksien yhteydessä käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa ennen käytön aloittamista. Näitä tiloja ovat talassemia (periytyvä verisairaus, jossa hemoglobiinin tuotanto on heikentynyt) ja hemokromatoosi (perinnöllinen sairaus, jossa rautaa imeytyy liikaa ja kerääntyy kudoksiin), sirppisoluanemia (verisairaus, jossa verisolut ovat epänormaalin sirppimäisiä) ja glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin (G6PD) puutos (ks. Michels & Frei 2013).
C-vitamiini edesauttaa raudan imeytymistä, joten jonkin verran tutkimusta on keskittynyt siihen, lisääkö C-vitamiini joissakin tilanteissa raudan imeytymistä liikaa. Hathcock ym. (2005) mainitsevat, että raudan imeytyminen lisääntyy kyllä C-vitamiinin saannin lisääntyessä erityisesti 25 mg:sta 50 mg:aan vuorokaudessa. Tämän jälkeen C-vitamiinilla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta raudan imeytymiseen. He toteavat, että monessa tutkimuksessa edes 2000 mg C-vitamiiniannokset eivät ole enää merkittävästi lisänneet raudan imeytymistä. He mainitsevat, että eräässä tutkimuksessa (Cook ym. 1984) terveillä koehenkilöillä C-vitamiinin saanti tasolla 2000 mg vuorokaudessa ei lisännyt heidän kehonsa rautavarastoja.
C-vitamiinin turvallisuus niveltutkimuksissa
C-vitamiinin turvallisuutta ei ole nostettu niveltutkimuksessa esille. Näin ks. McAlindon ym. (1996) (kohorttitutkimus, 640 osallistujaa), Jensen (2003) (2+2 viikkoa, 134 osallistujaa), Maneesh ym. (2005) (15 osallistujaa), Wang ym. (2007) (293 osallistujaa), Peregoy & Wilder (2011) (1023 osallistujaa), Sanghi ym. (2015) (180 osallistujaa), Chaganti ym. (2014) (nested case -tutkimus, 3026 osallistujaa) ja Plotnikoff ym. (2015) (kohorttitutkimus, 1808 osallistujaa). Katso myös review-tutkimukset McAlindon & Biggee (2005), Choi (2005), Canter ym. (2007), Rosenbaum ym. (2010) ja Hart ym. (2015).
WebMD-tietokannan arvio
WebMD-tietokannan mukaan C-vitamiini on ”todennäköisesti turvallista” suurimmalle osalle suositelluilla annoksilla. Samoin C-vitamiini on suun kautta otettuna ”mahdollisesti turvallista”, kun sitä otetaan suurina annoksina. Kuitenkin C-vitamiini voi aiheuttaa joillakin ihmisillä pahoinvointia, oksentamista, närästystä, vatsakramppeja ja mahdollisesti myös päänsärkyä. Mitä enemmän C-vitamiinia otetaan, sitä suurempi on mahdollisuus saada sivuoireita.
Sivuston mukaan raskaana olevilla ja imettävillä C-vitamiini on todennäköisesti turvallista, jos sitä otetaan suun kautta; tällöin yli 19-vuotiaille suurin annos on 2000 mg päivässä ja 14–18-vuotiailla 1800 mg päivässä, tai kun ainetta otetaan suonen- tai lihaksensisäisesti. Kuitenkin raskaana ollessa liiallinen C-vitamiinin saanti saattaa aiheuttaa vastasyntyneelle ongelmia.
Sivustolla huomautetaan, että syöpää sairastavilla syöpäsoluissa on havaittu suuria C-vitamiinipitoisuuksia. He siis kehottavat keskustelemaan C-vitamiiniravintolisien käytöstä hoitavan onkologin kanssa.
Diabeetikoilla C-vitamiini saattaa kohottaa verensokeria. Vanhemmilla diabeetikkonaisilla yli 300 mg annokset päivittäin voivat lisätä sydänsairauskuolleisuutta. He siis kehottavat, että C-vitamiinia ei kannata käyttää enempää kuin mitä monivitamiineissa on.
Sivustolla suositellaan myös, että henkilöt, joilla on tai on ollut munuaiskiviä, eivät käytä enempää C-vitamiinia kuin mitä monivitamiineissa on, sillä C-vitamiini saattaa lisätä munuaiskivien riskiä.
Ennen sydämen pallolajennusta C-vitamiinia, beeta-karoteenia tai E-vitamiinia sisältävien lisien käytöstä tulee neuvotella hoitavan lääkärin kanssa, sillä nämä vitamiinit saattavat häiritä parantumista.
Lisäksi sivustolla huomautetaan, että joidenkin verisairauksien kohdalla on hyvä keskustella lääkärin kanssa C-vitamiinin käytöstä; näitä tiloja ovat talassemia, hemakromatoosi, sirppisoluanemia ja glukoosi-6-fosfaattidehydrogenaasin (G6PD) puutos.
Ks. myös artikkeli “C-vitamiini”